Itsearviointi/ ryhmän oman osaamisen reflektio

Kurssin sisällön painottuminen tieto- ja viestintätekniseen oppimisympäristöön eli kuten tavoitteissa luki; sosiaaliseen mediaan oli meille yllätys. Olimme odottaneet kurssilta jotain muutakin opetuksen suunnitteluun ja ohjaamiseen sekä arviointiin liittyvää tavoitteissa painotetun tutkivan ja yhteistoiminnallisen opettajuuden mukaisesti.

Lähdimme siis tältä pohjalta kokoamaan omaa suunnitelmaamme; käänsimme alkushokin itsellemme voimaksi ja teimme itsemme näköisen suunnitelman annettujen tavoitteiden pohjalle. Rajasimme  ajatuksemme työotsikolla: yhteisöllisyyttä ja kehollisuutta tietoteknisessä kehyksessä. Avainsanamme olivat lapsen näkökulmasta;  minä osana yhteisöä, siirtymä/ kasvu ja miten minä näen ja koen sen, miten tuon ajatukseni näkyväksi ja  todemmaksi sekä oman arvon tunnustaminen.

Kuten Lipmankin teoriassaan korosti asioiden syväoppimisen tärkeyttä ja asioiden merkityksellisyyttä oppijan kannalta, koemme myös me, että opeteltavista asioista on löydettävä kytkös omaan senhetkiseen ajatusrakennelmaan,  jotta sen oppimisen kokee mielekkääksi pelkän suorittamisen vastakohtana. Myönnettäköön, että blogin ja Wigin mielekkyys optiman tilalla ei auennut sikälikin,  kun emme keskustelleet yleensäkään netin yhteisöllisten keskustelupalstojen vastuista ja turvallisuuksista.

Kokonaisuutena kurssin herättämät tunteet kevään korvalla olivat laidasta laitaaan. Osaamisemme perustui kevään aikana hioutuneeseen vahvaan ryhmäkoheesioomme ja yhteiseen päämääräämme; haluumme tietää “mitä tapahtuu, kun opitaan?” Juha Himangan muotoilemaan kysymykseen etsimme vastauksia myös tällä kussilla katsoen asioita nyt tulevaisuuden koulusta, toiminnallisen oppimisen ja yhteisöllisen kasvun näkökulmasta.

Halutessasi lukea lisää arvioinnistamme,  lue wordpress.com/arviointi/fyysisyys

” Et koskaan astu kahta kertaa samaan virtaan” Herakleitos

Toivotamme sinut lukija tervetulleeksi sivuillemme!

Fyysisyys -jaksosuunnitelman sisällysluettelo:

- Oppiaineiden integrointi
- Jaksosuunnitelma
- Arviointi
- SWOT- analyysi
- Toimintatapa
- Tavoitteet
- Ajatteleva koulu

Luento kommentointia:

- Leikin aika

Tekijät:

fyysisyys – Mari Tokkonen- Shnoro, Taika- 07

mkangas- Minna Kangas, Taika-07

Oppiaineiden integrointi

Oppiaineiden integrointi mahdollistaa taide- ja taitoaineiden tuntimäärien lisäämisen, mutta usein integrointiin käytetty aika on lyhytkestoista, kiireellä tehtyä ja asioihin syventyminen on mahdotonta. Syventyminen taide- ja taitoaineissa edesauttaa keskittymiskyvyn parantumiseen myös tietopohjaisessa opiskelussa. Tästä syystä fyysisyysjakso on kestoltaan pitempiaikainen, esimerkiksi koko kevätlukukauden kestävä.

Lasten ja nuorten opiskeltava tietopohjainen perusta on vaativuustasoltaan nykyisin korkea ja juuri taide- ja taitoaineet tasapainottaisivat oppimisen mielekkääksi kokonaisuudeksi kaikille oppijoille. Perusopetuksessa tulisi panostaa taide- ja taitoaineiden monipuoliseen tutustumiseen, jolloin jokaisen oppilaan olisi mahdollista löytää itselle sopiva ilmaisumuoto.

Tämän hieman unen kaltaisen fantasia- ja kuvatietoisuuden kaudella heräävä tunne – ja eläytymiskokemukset kehittävät lapsen sisäistä maailmaa. Jos häneltä riistetään tämä aika tuomalla opetukseen liian paljon älyllistät aineistoa, on joidenkin tutkijoiden mielestä olemassa vaara, että hänen ajatuselämänsä ”alla” oleva tuntojen, tunteiden ja tahdon maailma jää epäkypsäksi. Tämä voi kostautua myöhemmällä iällä ajattelutoimintojen pinnallisuutena ja persoonallisuuskehityksen vajavuutena.
(T. Dunderfelt, 1999, s. 86)

Taide- ja taitoaineiden tuntimäärien lisäyksellä ja integroinnilla oppitunneista voidaan rakentaa mielekkäitä opiskelukokonaisuuksia. Taide- ja taitoaineet eivät sulje pois uuden teknologian hyödyntämistä oppitunneilta. Ennemminkin taide- ja taitoaineet, teknologia, filosofia ja opetettava tieto yhdessä muodostavat tulevaisuudessa ajattelevan koulun tasapainoisen oppimiskentän.

Jaksosuunnitelma/ Fyysisyys

Jaksosuunnitelma Fyysisyys:  Aihetta käsitellään eri oppiaineissa koko kevätlukukauden ajan. Kuvaamataidon intensiivinen työskentelyosuus kestää noin kaksi viikkoa ja biologian tutkimuksellinen osuus minän kokonaisvaltaisesta kehityksestä kestää kevään ajan. Tavoitteet ja arviointi eriteltyblogissa omissa kappaleissaan.  Tuntimäärä noin 20h.

Aika / Projektin aloitus

Aihe: Projektin aloitus

Tavoitteet: Minän tutkimisen merkitys ja minun historia.

Työtavat: Omaelämänkerrallisia esimerkkejä taidemaailmasta.

Oppimateriaalit- ja välineet: – kuvat
- kirjallisuus(kertomukset)
- musiikki
- tarvittaessa muita materiaaleja

Eriyttäminen: Ohjataan keskusteluun oman perheen kanssa esim. haastattelu, jonka pohjalta tarinaa lähdetään työstämään.
Arviointi: – osallistuminen

Integrointi: -äidinkieli
- liikunta

Y-Kasvatus: – Minä maailmassa maailma minussa

Aika / Projektin jatko

Aihe: Minä historia- läpivienti

Tavoitteet: Siirretään katse tulevaisuuteen.

Työtavat: Käydään läpi oppilaiden omista materiaaleista tehdyt tutkielmat.
Oppimateriaalit ja -välineet: Oppilaiden keräämä materiaali.
Arviointi: Esittämismuoto vapaa, huomioiden erilaiset oppilaat.
Esitystä ei arvioida, vain osallistuminen huomioidaan.
Integrointi: – äidinkieli (draama)
Y- Kasvatus: – Toisten huomioiminen

Arvioinnista

”Oppijat haluaisivat, että opettajat näkevät heidät sellaisena kuin he todellisuudessa ovat.”
( V. Eloranta – E. Jeronen, 2005, s. 161)

Tultaessa viidennelle luokalle oppimisen arvioinnissa otetaan huomioon perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden päättöarvioinnin kriteerit ja siirrytään sanallisesta arvioinnista numeroarviointiin. Numeroarviointi voi kärjistyneessä tilanteessa johtaa oppimismotivaatioon, jossa oppimista ohjaa suorittaminen, tavoitteena pelkkä numero tai tilanteeseen, jossa numero koetaan ahdistavana, koska paras arvosana ei ole koskaan saavutettavissa. Jokainen oppilas jossain vaiheessa lukukautta yltää täydelliseen kympin arvoiseen suoritukseen, mutta useinkaan onnistuminen ei näy todistuksessa. Pientäkin oppimista ja osallistumista opetukseen tulee palkita, koska positiivinen palaute motivoi oppilasta kohtaamaan uudet haasteet paremmin. Lapselle palkinnoksi hyvästä suorituksesta ja positiiviseksi palautteeksi usein riittää pelkkä asian huomioiminen ja julkituominen.

Oppilaat käyttävät usein itsearvioinnissa valmiita kaavakkeita, joissa oppimistilanteesta esiin noussut tunne ilmaistaan ilmeillä kuten hymyllä. Hymynaamojen käyttö arvioinnissa on perusteltua esi- ja alkuopetuksessa, mutta ylemmillä luokka-asteilla oppilaiden itse tuottamaan verbaalisen itsearviointiin tulisi kannustaa. Tällä menetelmällä opitaan ymmärtämään omia tuntemuksia paremmin ja huomioimaan mitä oikeasti on oppinut.

Fyysisyys jakson arviointi perustuu oppilaan omaan itsearviointiin ja opettajan oppilaan osallistumisen arviointiin. Ennen kaikkea jakson päätavoite on kokonaisvaltainen kasvu.

SWOT–analyysi apuna tulevaisuuden suunnittelussa

Tulevaisuuden tutkimista ja ennustamista on hyödynnetty määrätietoisesti lähinnä tuotesuunnittelussa, markkinoinnissa ja yritysmaailmassa. Maailmanlaajuisen taloudellisen tilanteen ennustamisen seuraaminen on nykyisin jokaisen asuntolainavelallisen arkipäivää. Kun lähdemme tarkastelemaan ihmisen tulevaisuuden ennustamista, niin sen historiallinen tausta ei ole kovinkaan tieteellisesti perusteltua. Tulevaa on ennustettu esimerkiksi korteista, kristallipalloista, kahvinporoista tai tähdistä. Kuka minä olen, on kysymys, jonka äärelle kannattaa aika ajoin pysähtyä, ja samalla miettiä omaa tulevaisuutta.

SWOT–analyysi on Albert Humphreyn kehittämä menetelmä, jota on käytetty esim. johtajakoulutuksissa, tuotesuunnittelussa, markkinoinnissa ja yritystoiminnan tulevaisuuden kartoittamisessa, mutta myös tutkittaessa modernien oppimisympäristöjen toimivuutta. SWOT on kirjainlyhennelmä englanninkielisistä sanoista strenght – vahvuus, weakness – heikkous, opportunity – mahdollisuus ja threat – uhka. Analyysin tarkoituksena on kääntää heikkoudet vahvuuksiksi, tiedostaa ja välttää mahdolliset uhkat, ja hyödyntää esiin nousseet mahdollisuudet ja vahvuudet. (V. Meisalo, E. Sutinen, J. Tarhio, Modernit oppimisympäristöt, 2000, s. 240)

SWOT- analyysi voi olla monitasoinen erityyppisistä tehtävistä kasattu kokonaisuus ja pitemmällä aikavälillä suoritettu analyysi, mutta yksinkertaisimmillaan se on lyhyt listaus sanoja. Henkilökohtaisen SWOT-analyysin tekeminen on järkevää, erityisesti elämän muutosvaiheissa, jolloin epävarmuus omasta toiminnasta on esillä. Oman toiminnan ja tulevaisuuden arvioinnin harjoittelu koulussa auttaa sisäistämään arvioinnin toimintatavaksi ja selviytymiskeinoksi myöhemmin nuoruuden ja aikuisuuden murrosvaiheissa. Tässä jaksosuunnitelmassa hyödynnetään SWOT- analyysiä perusasteen 6-luokkalaisten siirtymävaiheessa yläkoulun seitsemännelle luokalle.

Toimintatapa

P4C valokuvauksen keinoin.

Lipmanin teorian P4C olemme käsitelleet jo blogin kappaleessa Ajatteleva koulu. Kyseisen teorian toimintapa perustuu perusteltujen kertomusten dramatisointiin, joiden pohjalta oppilas muodostaa syvempää oppimista.

Amerikkalainen filosofi Richard Rorty kuvaa ihmisen elämää esteettisenä projektina. Hänen mukaan rakennamme elämästämme jonkinlaista taiteellista projektia;  erilaisia kertomuksia, jotka lopulta määrittävät olevaisuutemme.(A.Haapala, U. Pulliainen, Taide ja kauneus, johdatus estetiikkaan, 1998)

Richard Shusterman korosti ihmisen arkiymmärrystä. Kertomuksista tulisi kokea jonkinasteinen koherentti kokonaisuus sekä Rortya kritisoiden pyrkiä jonkinasteiseen sopusointuun ympäristön normien ja arvojen kanssa. Shustermanin mukaan ihmisen elämä on kertomusten luomisen lisäksi kehollista.( Taide ja kauneus ,johdatus estetiikkaan)

Halusimme Tulevaisuden koulu- jaksosuunnitelman toimintapojen ilmentää edellämainittuja ajatuksia. Valitsimme valokuvauksen, jolla oppilas kerää tarinaansa kuvin. Kuvaamansa kuvat hän edelleen jatkokäsittelee tietotekniikkaa hyväksikäyttäen esim. photo shop ohjelmaa hyväksi käytäen. Tarinansa lopullinen muoto dramatisoitu kertomus P4F teorian ja SWOT analyysin keinoin tuotettuna.

Tavoitteet

Opintojakso tulevaisuuden koulussa
Biologia/ kuvaamataito, 6. luokka
Aihe: Oppilaan ja koulun fyysinen kohtaaminen valokuvauksen keinoin
Kokonaistavoitteet: Oppilas muodostaa koulusta fyysisenä rakennuksena kuvan, jossa huomio ympäristökasvatuksellisissa ja -esteettisissä näkökulmissa.
Taitotavoitteet: (Harlen)
– Havainnointi (observing); aistien käyttäminen, kohteen ja sen ympäristön yksityiskohtien tarkastelua, samanlaisuuksien ja erojen etsimistä ja tapahtumien keskinäisen järjestyksen pohtimista.
Tunne- ja asennetavoitteet: (Krathwohlin)
– Arvoasenteet; Itsensä arvostaminen, elämä ja terveys, vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä. Pitkän aikavälin tavoitteena yhteisöllinen osallistuminen.
Ympäristökasvatuksen tavoitteet:
– Etsiä havainnoimilleen asioille henkilökohtaisia merkityksiä ja vaikutuksia; omien merkitysten antaminen ympäristöön liittyen.
– ymmärrys ympäristön moniulotteisuudesta ja omasta itsestä osana laajempaa kokonaisuutta.
(V. Eloranta, E. Jeronen, I. Palmberg. Biologia eläväksi, 2005)
Yhteisöllisyydentavoitteet:
– Tarkastella omaa ja koulun suhdetta ja sen kehittymistä alakouluaikana. Asettaa itselleen mielikuvia tulevasta siirtymisestä yläkoulun aikaan.

Elämän Paikoissa (P.T. Karjalainen, Paikan heijastuksia, 2004)
”Jokainen meistä on täällä, täällä maan ja taivaan välissä. Mitä tämä merkitsee? Kuinka ymmärrämme omat paikkamme, toposentrisen maailmamme?”
Geobiografia kuvaa elämänmenoa sen suhteen, mitä elämämme paikat meille merkitsevät ajan ja tilan sidoksessa. Ei ole samoja paikkoja, sillä jokaisella on omat henkilökohtaiset ja muistin luomat biografiset paikkansa. Ajan ja tilan risteyksessä minuutemme kehkeytyy. Paikat koskettavat meitä niin kuin me itse kosketamme.

Ajatteleva koulu

Halusimme tuoda Tulevaisuuden koulu- jaksosuunnitelmaamme yhdeksi kehysajatukseksi käsitteen ajatteleva koulu. Kappale on tiivistelmä H. Juuson ja T. Tomperin tuottamasta kirjasta Sokrates koulussa, 2008, artikkelista ajatteleva koulu s.97-114.  Artikkeli käsittelee Matthew Lipmanin kehittämää P4C eli Philosophy for Children teoriaa. Lipmanin tavoitteena on siirtää kasvatuksen päähuomio lasten ajattelun ja heidän arvostelukykynsä ja järkevyytensä kasvuun.

Artikkelissa nousi esille käsitteet kriittinen koulutyöskentely ja ajattelu. Kriittisellä koulutyöskentelyllä Lipmanin mukaan on käytännöllisiä pedagogisia pyrkimyksiä ohjaavia periaatteita. Kasvatus perustuu osallistumiseen opettajan ohjaamaan tutkivaan yhteisöön, jonka tavoitteena edelleen on opiskeltavien asioiden syvällinen ymmärtäminen, järkevyys ja arvostelukykyinen toiminta. Kouluopetuksessa keskeistä on pyrkimys kulloinkin käsiteltävänä oleviin asioihin liittyvien suhteiden hahmottaminen ja ymmärtäminen.

Lipmanin kirjaamista kriittisen ajattelun tavoitteista tuon tässä lyhyessä tiivistelmässä esille kolme, joiden koen olevan ajankohtaisia nyt ja tulevaisuuden koulussa. Eräs kriittisen ajattelun tavoite Lipmanin mukaan on oppilaan kykeneväisyys joustavasti nähdä yhteyksiä ja suhteita eri oppiainesisältöjen välillä. Toinen tavoite, jonka nostan esille, on oppilaan käsitteistön ymmärtämisen kyky, jolla on merkitystä oppilaan ymmärtämiseen, käsittämiseen. Kolmas tavoite on Lipmanin mukaan opiskelun merkityksellisyydessä oppilaalle. Mm. edellä mainittuihin tavoitteisiin Lipman pyrkii tarinoiden kautta. Tarinoiden avulla saatetaan klassiset filosofoinnin hyveet lasten ulottuville; loogisen, tietoteoreettisen, eettisen, esteettisen, ja metafyysisen tutkimuksen. Edelleen niiden avulla voidaan lapsille opettaa filosofiaan kuuluneita dispositioita ja taitoja, kuten argumentaatiotaitoja, herkkyyttä ihmetellä, kyseenalaistaa, kyky soveltaa ja kyky eritellä, soveltaa sekä kuunnella toisia. Lipman kutsuu filosofian kirjoittamisen tapaansa filosofian dramatisoinniksi. Sen päämäärä on saavuttaa toisten havainnoiden, ajattelun, tuntemusten ja keskustelun kautta merkitys traditiolle. Filosofia tulee ”tehdyksi” sitä tutkivan ihmisen kautta.

Dramatisoinnilla Lipman pyrkii kasvatettavien autonomisuuden kasvuun sokraattisesti virittäytyneessä koulussa, jossa tilaa dialogille ja vastavuoroisuudelle.

Leikin asia!

Kirjoitan nyt vähän, jotta näen osaamiseni saada jotain julkaistua täältä blogista. Itselläni ei ole vielä sitä suomenkielistä luentoihin littyvää kirjaa, joihin näiden kirjoitusten piti osaltaan paneutua, mutta nyt siis pelkästään luennon pohjalta.
Keskiviikon luennolla aiheena oli leikki – lasten leikki lähinnä. Harmillista sinänsä, sillä kuinka hauska olisi kuulla tieteellistä luentoa aikuisten leikeistä ilman sivujuonne ajatuksia..Mielestäni ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään. Mutta, niistä lasten leikeistä ja niiden merkityksistä. Luennoitsija näytti lasten piirtämiä kuvia “toiveleikkipihasta”. Eräässä kuvassa tytöt olivat piirtäneet hirviöitä ja kummajaisia. Näitähän ei siis mielestäni tulisi toteuttaa tehden “kummitustalo”, vaan juuri piirros on riittävä purku lapselle omien mielikuvitusten käsittelyyn. Jos tälläiset toteutettaisiin yks yhten piirrosten kanssa, toteutuisiko myös lapsen pelko. Mietin voiko se olla keino käsitellä pelkoa, jos sen toteuttaa vaikka hauskallakin tavalla esim. huovuttamalla vai olisiko se silti liikaa lapsen käsittelykyvylle.
Leikistä vielä, jos lapsi lakkaa leikkimästä saattaa jotain olla vialla. Lapsi kuljettaa ajatuksissaa tarinaa vaikka ei näennäisesti leikkisikään. Ja kuinka usein olenkaan pilannut lasten leikin menemällä kysymään, että mitäs te täällä leikitte. Nyt oikeesti nukkumaan!