Oppiaineiden integrointi mahdollistaa taide- ja taitoaineiden tuntimäärien lisäämisen, mutta usein integrointiin käytetty aika on lyhytkestoista, kiireellä tehtyä ja asioihin syventyminen on mahdotonta. Syventyminen taide- ja taitoaineissa edesauttaa keskittymiskyvyn parantumiseen myös tietopohjaisessa opiskelussa. Tästä syystä fyysisyysjakso on kestoltaan pitempiaikainen, esimerkiksi koko kevätlukukauden kestävä.
Lasten ja nuorten opiskeltava tietopohjainen perusta on vaativuustasoltaan nykyisin korkea ja juuri taide- ja taitoaineet tasapainottaisivat oppimisen mielekkääksi kokonaisuudeksi kaikille oppijoille. Perusopetuksessa tulisi panostaa taide- ja taitoaineiden monipuoliseen tutustumiseen, jolloin jokaisen oppilaan olisi mahdollista löytää itselle sopiva ilmaisumuoto.
Tämän hieman unen kaltaisen fantasia- ja kuvatietoisuuden kaudella heräävä tunne – ja eläytymiskokemukset kehittävät lapsen sisäistä maailmaa. Jos häneltä riistetään tämä aika tuomalla opetukseen liian paljon älyllistät aineistoa, on joidenkin tutkijoiden mielestä olemassa vaara, että hänen ajatuselämänsä ”alla” oleva tuntojen, tunteiden ja tahdon maailma jää epäkypsäksi. Tämä voi kostautua myöhemmällä iällä ajattelutoimintojen pinnallisuutena ja persoonallisuuskehityksen vajavuutena.
(T. Dunderfelt, 1999, s. 86)
Taide- ja taitoaineiden tuntimäärien lisäyksellä ja integroinnilla oppitunneista voidaan rakentaa mielekkäitä opiskelukokonaisuuksia. Taide- ja taitoaineet eivät sulje pois uuden teknologian hyödyntämistä oppitunneilta. Ennemminkin taide- ja taitoaineet, teknologia, filosofia ja opetettava tieto yhdessä muodostavat tulevaisuudessa ajattelevan koulun tasapainoisen oppimiskentän.
